Blogi
Toisinaan on aika täsmentää suuntaa elämässä.
Aloitin kesällä kouluttautumaan uuteen ammattiin. Tämä koulutus ja sen kautta avautuvat mahdollisuudet tuntuvat summaavan monia mielenkiinnon ja osaamisen alueitani, ja tulevan omaan elämään juuri oikeaan aikaan. Kiitos mahdollisuudesta #impulssi
Mitä oikein tekee sellainen personal trainer, joka ei ole juurikaan kiinnostunut fitness-urheilusta tai lihasten maksimaalisesta kasvattamisesta.
Ilmoittauduin kesällä Impulssi Oy:n elintapavalmennukseen painottuvaan personal trainer -koulutusohjelmaan. Kun kerroin kesällä tästä muutamille tutuille, he kaikki elehtivät "jaksaa jaksaa" -tsemppieleitä kuvitteellisten viimeisten penkkinostojen parissa. Näyttää olevan syvällä mielikuva personal trainerista piiskaamisen kautta äärimmäisyyksiin motivoivana ohjaajana. Onko tämä mielikuva vailla katetta? Osin ehkä on, osin ei.
Impulssin käynnistämä koulutus ilmaisee koulutuksen esittelyssä koulutuksen oleva 2.0-versio personal trainer -koulutuksista, juuri edellä mainitun elintapavalmennuspainotuksen vuoksi. Lihaskunnon kehittämisen ja kestävyyskunnon edistämisen ohella koulutuksessa on vahva painotus elintapasairauksien hillintään, hallintaan ja torjumiseen liittyviin sisältöihin.
Kun personal training voi olla fyysisen suorituskyvyn eri puolien kehittämisen lisäksi yleisen toimintakyvyn kasvattamista, voimavarareservien kartuttamista, terveyden edistämistä sekä arkiaktiivisuuden lisäämiseen kannustamista, on personal training tarkoitettu kaikille, ei vain malleille, huippu-urheilijoille ja suorituskyvyn maksimoijille.
Mitä sitten tekevät ne minun kaltaiseni personal trainerit, jotka suuntautuvat terveyden edistämiseen ja elintapavalmennukseen. He esimerkiksi ohjaavat ihmisiä tekemään peruskunnon kohentamiseksi enemmän kävelylenkkejä, koska se on monille järkevä tapa kestävyyskunnon kohentamiseen. He antavat vinkkejä, miten nivelrikosta kärsivä voi nauttia eri liikuntamuodoista, ja miten etenkin heillä liikunnan harrastaminen ylläpitää toimintakykyä. He ohjaavat järkevään ja tavoitteelliseen lihaskunnon harjoittamiseen elämänlaadun, terveyden ja toimintakyvyn parantamiseksi. He pohtivat ihmisen kanssa ravinnon sisältöä (terveysnäkökulma) ja tervettä ruokasuhdetta (painonpudottamisen lähtökohta). He ohjaavat tutkimustiedon perusteella tauottamaan istumista työpäivän aikana ja vapaa-aikana. He toki voivat myös auttaa tavoittelemaan unelmia puolimaratonin taivaltamiseksi tai oman kehon muuttamisesta lihaksikkaammaksi ja kiinteämmäksi.
Kaiken kaikkiaan elintapavalmennukseen painottuvaa personal training -työtä voi kutsua tulevaisuustyöksi. Terveyspainotteisen personal training -ohjauksen avulla asiakkaat voivat työskennellä monin tavoin oman paremman tulevaisuutensa eteen. Lihas- ja kestävyyskunto sekä terveelliset elämäntavat eivät ratkaise kaikkia elämän ongelmia. Ne eivät ole tae edes terveysongelmien välttämiseen. Mutta kun fyysiseen kuntoon ja terveellisiin elämäntapoihin panostaa pitkäjänteisesti ja ennaltaehkäisevästi, voi osan tulevaisuuden terveysongelmista välttää, ja kaikkien muiden ongelmien ratkomiseen on tulevaisuudessa enemmän voimavaroja.
Kaikki se, mitä opin kasvissyönnillä aikaansaadusta elintasosairauden kohtauksesta
Länsimainen elämäntapa ja pikaruokakulttuuri lisäävät eri elintapasairauksien esiintyvyyttä kaikkilla maailmassa. Elintaparemontti on aina vaan ajankohtainen teema sekä yksilötasolla että yhteiskunnallisen ohjaavan päätöksenteon tasolla.
Elintapasairauksien ohella modernien ihmisten vitsauksena ovat elintasosairaudet. Korkean elintason maissa esiintyviin elintasosairauksiin luetaan muun muassa kihti ja maksakirroosi. Vaatiikin aika hyvää elintasoa, että voi nauttia äyriäisiä, sisäelinruokia ja pihvejä oluella tai muilla laadukkailla alkoholijuomilla alas ryystettynä siinä määrin, että saa kehitettyä itselleen elintasosairauden.
Itselläni on elintasosairaus kihdin riskipisteitä lisännyt sekä perimä että aikuisiän aikana eriasteisesti vaihdellut keskivartalolihavuus. Kun ensimmäisen kerran kihtikohtaus iski reilu 40 vuotiaana, olin aivan tyrmistynyt ja henkisesti maahanlyöty - olo tuntui miljoona vuotta vanhalta ukolta. En nimittäin ole koskaan juonut erikoisen paljoa olutta enkä myöskään ole ollut liharuuan suurkuluttaja. Joillekin vain nakki napsahtaa vähemmästäkin.
Nyt syksyllä varvas murtui, ja samaan jalkaan iski vielä kihti. Ihmettelin, että mistä tämä nyt voi johtua. Olen kieltäynyt oluista, nauttinut vähän alkoholia ja syönyt kasvispainotteisesti. Mutta mutta - herkullisia sieniruokia, erilaiset papusalaatteja ja parsaa on tullut syötyä paljon. Kun kihtiä ei ole ollut moniin vuosiin, olivat kasvikunnan riskitekijät unohtuneet.
Aina luotettavalla Suomi24-foorumilla joku sankari voivotteli vaivojaan, kun oli syönyt 2,5 kg puolukoita viiteen päivään, ja uskoi sen aiheuttaneen kihdin. Joku totesi, että tuollaisella määrällä mitä vaan yksittäistä ravintoainetta voi aikaansaada jonkun oireilun.
Retorisesti on aina paikallaan viitata antiikin viisauksiin. Aristoteleen hyve-etiikan kultainen keskitie kannustaa kohtuullisuuteen kaikissa valinnoissa. Syötpä sitten yksipuolisesti munkkipossuja tai porkkanaa, niin liika on liikaa. Tämä siis koskee hyvinäkin pidettyjä asioita, kuten kasvisruokailua tai liikuntaa. Arkiliikunnassakin ne ensimmäiset kymmenen tuntia päivässä on ihan varmasti riittävästi.Mitä tästä kokemuksesta opin?
1) kuten vaimoni usein minulle muistuttaa, että kun innostun jostain asiasta, niin ei ole viisasta juuttua tekemään vain sitä yhtä ja samaa asiaa. Tämä ruokagate kehkeytyi siitä erheestä, että kun sain vainun herkullisesta papu- tai sieniruuasta, söin sitä samaa viisi kertaa viikossa.
2) kohdassa 1 olikin tärkein opetus.
PS. Impulssi Oy:n personal trainer -koulutuksessa toistuu läpäisevänä filosofiana minimi-medium-optimi -periaate. Siinä on järkeä elämän eri osa-alueiden valintoihin. On nimittäin ihan eri asia elää niin, että elämässä pyrkii toteuttamaan valinnoissaan optimin, kuin että toistuvana pyrkimyksenä olisi päästä vetämään maksimiöverit. Hyvissäkään asioissa
Kun jaksamisen kanssa on haasteita, on viisasta karsia ärsykkeitä elämästä
Viimeinen puolitoista vuotta on ollut minulle jatkuvaa tasapainoilua jaksamisen kanssa. Korona-aika, markkinatilanteen muutos pääbisneksessä, jatkuva juoksu ajan kanssa kilpaa sekä lomien siirtäminen tuleville vuosille ovat yhdessä saaneet aikaan sen, että on ollut pakko vähän väliä huolestua omasta jaksamistasapainosta. Ylikuormitusta on ilmentänyt se, että leposyke on ollut koholla ja sykevälivaihtelu laahaa surullisen alavireisesti hyvän palautumistasapainon aikaan verrattuna.
Olen toistuvasti tarvinnut muutamia päiviä, jolloin on pitänyt karsia kaikki ärsykkeet. Pahimpina kuormitusjaksoina yliviivattuina ovat olleet myös elämän nautintoa tuottavat rankat pallopelit ja hauskat illanvietot, koska niiden jälkeen unen laatu on ollut niin huono, että lähes fyysistä pahoinvointia aiheuttanut nihkeä nuutumus on vaivannut pari päivää.
Kokeilin viime viikolla ensimmäistä kertaa Firstbeat Lifea. Mittauskuvassa näkyy tiistai 13.9. ilta, jolloin mittaus ilmentää työpäivän jälkeen suurta stressitilaa. Susijengi pelasi tuolloin ratkaisevaa karsintapeliä, ja elin kotikatsomossa mukana. Vanhana lajin harrastajana kelailin vielä nukahtamiseen asti pelin parhaita hetkiä. Ihana Lauri!
Seuraava yö meni tiistai-illan koripallokiiman ansiosta ihan pipariksi palautumisen osalta, ja keskiviikon työpäivä oli todella raskas vetää läpi. Keskiviikkoillan vapaa-ajan kevyetkin puuhat näkyvät voimakkaina stressireaktioina, kun voimavarat olivat ehtyneet päivän mittaan. Illalla nostin käden virheen merkiksi ja puhalsin pelin poikki. Klo 20 jälkeen sallin itselleni vain äänikirjan kuuntelun lepoasennossa, ja suljin älypuhelimen kaikki ilmoitukset. Klo 20-21.40 välillä keho selvästi rauhoittui jo ennen unta, ja tämän seurauksena seuraavan yön unen laatu oli selvästi edellistä parempi. Ja tämän seurauksena torstain työpäivän stressitasot ihan samassa työssä olivat huomattavasti matalampia kuin keskiviikkona. Minulla oli hyvää palautumista jopa työpäivän aikana, toisin kuin keskiviikkona.
Toistin torstai-iltana saman lyhyen iltaretriitin, eli kaikkien ärsykkeiden karsimisen pari tuntia ennen unta, ja sama unen laatua parantava seurannaisvaikutus näkyy to-pe yöunessa.
Onko normaalia, että itseä innostavan urheilun tai jonkin muun jännittävän ohjelman katsominen pilaa seuraavan yön unen laadun. En tiedä onko se normaalia, mutta yleistä se voi olla niillä kaikilla, joilla työstressi on jatkuvaa. Tämä ei kuitenkaan ole suotava elämän vallitseva tila, vaan se kuvaa epätasapainoa elämässä stressin ja palautumisen välillä.
Stressitasapainoa voi hakea esimerkiksi karsimalla elämästä ärsykkeitä, jotta elimistön reagointiherkkyys stressiin palautuu riittävän ajan kuluttua normaaliksi. Sitten on taas aika palata täysipainoiseen hyvään elämään, jossa on pelivaraa nauttia rankasta liikunnasta, sykettä nostavista elämyksistä ja psykologisesti palauttavista illanvietoista.
Syö 4-5 kohtuullista ateriaa päivässä, niin voit paremmin
Olen nyt elo-syyskuun keikkahommissa psykologian opettajana. Asun tämän pätkän vuokrayksiössä kaukana kotikaupungista, ja johtuen myös syksyn jalkavaivasta, elämä jäsentyy aika lailla rytmin "töiden valmistelu - työt - jälkivalmistelut - alkuillan ruokailu kotona - iltakooma" mukaisesti päivästä toiseen.
Lähden kotoa usein ennen kahdeksaa ja palaan viiden kuuden maissa, ja sitten syön päivän pääruuan. Otan eväät kouluun mukaan. Eväät ovat usein terveellistä kotiruokaa, kuten juuressosekeittoa, tai äitien tekemiä kevyitä valmiskeittoja. Näiden sekaan raapaisen ropposellisen raejuustoa ja tilkan öljyä.
Omissa Firstbeat-mittauksissani toistuu valitettavan usein tietty kaava: päivän aikana on vaihtelevaa stressiä ja palautumista, mutta päivän selvästi suurin stressijakso sijoittuu alkuiltaan, kun olen tullut kotiin ja heittänyt vapaalle.
Esimerkkimittauksessa näkyy aamulla päivän rauhallinen työskentely päiväaikaisena palautumisjaksona, samoin edellisen postauksen kirjoittaminen pikkiriikkisenä palautumisena tekstin valmistumisen mielihyvästä. Stressiä näkyy ennen ja jälkeen klo 11, kun kiirehdin kouluun. Mutta selvästi suurin stressikuorma on kotiinpalaamisen jälkeen, mittauksessa klo 18 eteenpäin.
Totesin päivieni rientoa tarkastellessani, että syynä iltastressipiikkeihin ovat liian kevyet päiväeväät. Arvioin aamupalan ja parin raejuustolla täydennetyn keiton yhteisravintosisällöksi noin 700-800 kaloria. Se on aika vähän aamun ja klo 18 välillä, kun pelkkä perusaineenvaihduntani on laskennallisesti noin 2100 kaloria.
Liian vähän ravinnonsaannin seurauksena kotiin saapuessa nälkäinen psykologian lehtori syö jo ruuan lämmetessä kaikkea, mihin voi hampailla tarttua. Hotkaisen aterian, ja loputon nälkä riivaa vielä puoli tuntia pääruuan syömisen jälkeen. Tällöin vajetta paikkaa leivillä, pähkinöillä ja millä vain, kunnes nälkä tyyntyy. Tämä kotiinpaluuruokamylläkkä kattaa noin 1000 kalorin bakkanaalin. Ja tämä epätasapainon korjaaminen ravintomyrskyllä näkyy Firstbeat-mittauksessa päivän suurimpana stressipiikkinä.
Usein kuultu ohjenuora on syödä päivässä 4-5 kohtuullisen kokoista terveellistä ateriaa. Tämä on ollut esillä myös nyt käymässäni personal trainer -koulutuksessa. Se, mitä Impulssi valmennuksen ravintovalmentajat ovat esittäneet, on helposti ostettavaa viisautta teoriassa. En kuitenkaan olisi ehkä kuitenkaan havahtunut tähän oman elämän ilmeiseen epäkohtaan ilman stressitasojen mittausta. Itse nähty data omasta elämästä herätti teorian käytännöksi oman elämän ohjaamisessa.
Päivän mittaan usein toistuva kohtuullisen ja terveellisen ravinnonnauttimisen periaate on hyvä ohjenuora. Sitä noudattamalla mahdollistuu paremmmin sekä painonhallinta että oma hyvinvointi, kun virkeystaso ei romahda päivän töiden jälkeen pakkasen puolelle liian suuren yksittäisen aterian jälkeen.